Lait de poule

keltaokran hapraita kirjansivuja munatotin kellertäväisellä akvarellivärillä sulatettuja kirjaimia kaupunkiseepian pohjois-ranskassa karmiinipöydällä brunchin viimeisen minuutin vanhassa aamussa aristide bruant'ia charles aznavour'n polopaidan pyörö- taitteella punarvoitunut ilke aktin jasmiini-silmillä kampasimpukan valtamerimaussa
à la fin je passe autour du piano les touches noires löyhällä lausumisen sofistikoitunut kuulaan lounasäänen kastike suoraan pariisista suihkulähdepuiston ruusupenkille
imartelun suille pienet lammet kristallinlorinassa kalkkimarmorin altaalla koboltinsinistä kirjainaallokkoa vasten rouhiselle kalliotaululle sanat levitetty voina sivellellen kultaista hunajaa ruskeasamettiselle iholle.

Shah-Châteauneuf du Pape-Mat

pidän šakista tammen mahonkisuudessa tugendhat-tuolin liikahtamattomalla nappimahalla kello kumahtanut punaisen viinin lumpeessa atomipommin aalto lipaisee kuningatarta huulella kuningas châteauneuf du pape'lla rosée-illoilla rypäle-aromikkaan tähden marmorin ruskapigmentti punastuksessa lapilta kuuluu kurkkuhuutoa eppur si muove se liikkuu sittenkin halloumin elohopean paksussa helmiäishohteessa pitkin kesäteatterin lavaa kastikkeen katelautaselle sulavana puroputouksena mullistaen ruutuhyökkäysten purjeveneitä välimeren oliiviöljyssä tournedos'n mustatryffeli-mantereella kasvaa haarukan pistoja veitsen leikkuussa taiteillaan kabinettipilven yllä kuohun sumua viiksien oionnalla esplanadi-öiden kämpkulinaristi huudoilla shah mat

Jean-latte-art

spiraalisiluetti kullanruskealla pohjalla siluetin leikkaavan ohuesti viivaa
oven takana panamahattu hiuksilla parfum d'été joue les symphonies
kukaan ei kysele lierihattupäistä pitävät lippalakkia perseluola paljaana
kuuntele viulut rahisevat laitumilla lehmien kellon kilinässä
aidassa tuuli vaahdottaa yhdessä puiden lehdet mikrocrémeksi kuin
cappuccinon lammella jean-paul sartre tutkii pohjia kysyen
oletko lukenut maailman pienimmän kirjan?

Blue Raincoat

eksynyt ikkunoiden katseesta katukylttien vaaleassa lumessa mustamies ikkunassa sadetakkiin luotuna punaisella nemon kulahtaneella lättäpiippalakilla ovikellon pirinään verkkoaidassa käsi yksinäisten viinilasien huudossa epätoivottujen olemassa olosta en tiennyt peilin kautta tulevasta pojasta muovipussikameran vaahtoavassa sateessa sininen sadetakkimies vehreän pilven räystäässä läpinäkyvä hymy smaragdin vihreässä katuhalkiossa entréen askeleet valkoisten rantakivien mustepullojen suulla kuin pyörre olemattomien maailmoissa kirkkailla peileillä kaupungin alaovien heijastuksissa odottanut kaivopuistopenkki runon eksyneessä viinitahrapurjeessa
tuulen lausumaa nälkiintynyttä ranskalaiskortteliston châteaubriand-marmoria unelmien samettisessa madeirameressä ylvuotinen eau-de-vie lasin laaksossa-
harmaapäinen sinisadetakkimies katseli sateessa olematonta aurinkoa

Metakesä

-Pilvimassa sekoitetaan tuulen, valon ja veden kanssa, jotta ihminen pitäisi kesästä-

Saisinko pyytää?

kaivaisitko tuosta ihoni alta sanan? piilottaisit sen luolaan tulvaa varten, saisit pitää sen, kaivaisitko? katsoisitko hetken pilviä, niitä täytyy tarkkailla kuin lapsia, muuten ne satavat tulvaksi. et taida ymmärtää samaa ymmärrystä kanssani ymmärryksestä, ymmärrän. voisitko kertoa tarinan, jotta kokisin olevani se sama lapsi. osaisitko lausua ranskaa minulle, rakastaisin suusi liikkeitä, ääntäsi tanssilattialla, lausuisitko? kävelisitkö katolla huomenna, näkisit liian kauas nähtäväksi eteesi. pitäisitkö javaneesista? keittäisitkö sanan luolasta, uusia sanoja varten? et pyytäisi anteeksi, se on vain pyrkimystä ajassa taaksepäin? saisinko pyytää?

Lieri

lieren taitteessa kunniapisara aamukasteella pintavedosta unohdettuna mustan
silkkinauhan juonteiden kerrostumina croissanteina puistikon sinisessä melodiassa 
seuraa katsetta sidottuna kuvitelluilla siteillä vilkaisujen rikkoessa vaaseja rannikon hiekansiruiksi muuttunut sulaa väreissä jäätyvänä horteena haperoisena kuihtunut
ruusu luovuttaa väriä huuliesi rotkoihin säilyttäen viimeisen kasteen suudelman arkun tyhjissä huoneissa joille avainta ei valmistettu sisään päästäväksi totuudeksi
kutsuttuna haikuna tervehdi aurinkoa lierten kiilatessa varjojen kaikukopissa kyse
sanoista kirjaimet imetty kuiviksi viinirypäleiksi tammilehdon räystään alla syön
juodessa aikaa huomisesta ikkunanäkymästä käsin sateen huuhtoessa kyyneleiset silmäsi
tähtitaivaan mustalta paletilta

Huussi

Huvittavaa nähdä rikkaiden elämää heille tarkoitetussa kauppapalatsissa
- minä kuin kykenen sinne vain paskalle

Puhdistus

            Puhdistaudu näkymättömästä
            Siirry solun kaupunkiin
            Kuuntele korvaasi, katso silmiin
            Ajattele pieniä, järvien pohjia
           
            Riisuudu tuoksusta
            Jätä pukematta arjen univormu
            Ole luonto
            Sujahda hiljaisuuden sinfoniaan
           
            Puhdistaudu tiedosta
            Katso eteesi, tuohon, älä kauas
            Älä tiedosta mieltä
            Luovuta omalle mielikuvitukselle

            Riisu kauneus
            Älä saastuta ihon ilmakehää
            Pue itsesi itselläsi
            Kutsu rumuus peittoamaan aluksesi
           
           

Höyry-kahvi

kelmeät poltikkaat kahvipollut täplättävät punertavan yön tammikantta arpina
joita en muista maalanneeni sanojen tuulahduksien vesipisaroiden maailmaa
pellavaunelman liehua sisällä karmenissa hukkua kirjainten kulmiin bulevardeissa
väpättävät sormet alttarilla haparoimassa aamukahvia toisten korvien joukoista
kaksi viikkoa kahvia kolmannen kilometrin pohjassa viisi päivää juotujen kuppien galleria-notkuissa ensikohtaamisia kankaan tuolla puolen tuore parisien-pari sulaa
hopean pinnasta peili hymyilee kylmänä kuluneen nautinnon hurmeesta pieninä nauruina irlantilaisen kansantanssin pavussa elämä sinulle korinan rouhien tomuksi
höyrynä tummana intiaanipuuna odotan kielen puistojen katujen kultivoituneita askeleita

Väripaletti kuplii

harmaan sateen aamulehdessä kellon viisari lepää viidennessä taulussa
höyry usvaisena valtamerenä säteen halkaistuna hihansuulla
yösumussa ruusu odottaa arvoa vesikasteessa lintu sanoo rakkautta
juhlapuhe muistojen lierossa ihmisten silmissä mikrofonin kynnellä
muistuttaa katseesta kuplan sisälle kuplivaa champagnea kielen ovella
säde värjää vehreyden kuplivaksi kullan aalloiksi rannan tuulidyyneinä
paletin värijoukko huvikummun kädenjäljessä seinän karmissa vuosi sitten
tuuli portin kolinassa yhden pilven alla omena nousee lusikan laaksossa
katsomassa hattua päässä kysymysten pinttymänä kaukaisessa historian tylsyydessä
pehmeys valuu kermaliköörinä jäävuoren päälle tuoksu kesästä vapaana prinsessat
hyppii katon läpi hentupilven juostessa rantaviivaa ihmisten iholla
matkalaukku täyttyy sanoista pyynnöistä supliikista yhdestä kehusta kauniista kysymyksestä huuhtelen vartalon upottamaasi selkäsi rantaan soutaen kyyneleessäsi saareen polvella lehmä muistuu kanvaasin öljyllä soutuveneen vetoina
aallossa vapautuneen tuulen kilisyttämää kuplivien mielten kiitosta huulilla

Tyhjiö ulkoilmakahviossa

        ulkoilmakahvilassa kielen ja piirakan ranssilla,
        jalat ojennettuina mehiläisen ujuttaman aukon kohdalla,
        jossa ilma ei kulje ja pilvi vaeltaa silmän takana
        lämpö tarttuu polvesta varpaan kautta posken lommoon
        suulla pelastusrengas ja pisara tippuu aavikolle
        kahvi kermassa kylmettyy tuulen piestessä ovea
        kiharat lepattavat minäkin nauran tuolle lumihiutaleelle
        juon pudotuksen kielekkeen reunalta asti ylös auringon säteeseen
        oikaisen etukiehkuran kulmakarvan kurvilta kameran edestä
        luen lauseen sivulta ja jätän pisteen syömättä, se on liian raskas
        suun ympärillä kermaa, suutelen sen tyhjyyteen merelle                
        kalastusveneeseen kajastaa majakan kaju merimiehen piipun reunalle
        savu tupruaa harmaina mustina hiuskiehkuroina muodostaen            
        Amazonin virran katveessa nuori tyttö käärme kynnellä ja sihinä
        näkymättömissä paidan sisällä kansien ruumassa kangastuksessa
        mehiläisen siipien ruutuliinalla kallion ranssilla villivonkan sinisessä ulkoilmakahvilassa