Taiteiden yö

Kerran vuodessa
kansallakin on oikeus
juopua >>taiteilijoina>>,
 ja pah!

dem-ari-pla-sok

kulmista katsettani demokritoksen otsarypyn jyrkkään kallioseinämään tuule sokrateen kaavulle drakhman syvänteillä on kiire lattialla nukkuvan maitokahvin kaivoon kosmoskynän viheltäessä kadun valossa seisovan lierihattumiehen varjolle eikä karmikas rykäisy öisen jazzin torvisoittokunnassa sopraanokissan laulussa il faut sevoir ranskan pyöreän rouhitussa tryffelissä jouluaattona kakkukuvun alla camus'kin pyörtyy jääden kirjapinoihin

Un cuillère

synkeän teatteriverhon baritonivelhot rapinan partituurissa auringonkukka hymyillen raatihuoneen folkissa palaneen viulun salkussa pätilä ja yksi lusikka dialogin oopperassa sateen silittäessä pöytäliinan mustat ruokaliinat jäätyneeksi mietelauseeksi kutsussa tanssimaan paviljongin peloponnesoksen ja rooman takaisin viemäreihin kautta lontoon kuminan new yorkin oraakkeleihin ja yksi lusikka laukussa pariisin teatterikulissien viemärikatakombeissa syksyn tuloa diletantti la rue boulangerie'n jonossa maalin peittelemät sormet liivin vitjasta patongin kanjoneihin liitäen lumitähden tumman jazzin runokujilla mustille oville koputuksien vetoina pyhitettyinä kutsuina kabinetin laulusaliin mukanaan ranskantakki ja yksi lusikka

Flamenco-Blom

renessanssiharjun barokkikonsertti ja flamencokitaran kynnenpolkka   kahdeksantoistasataakolmekymmentä vuoden heinäkuun vallankumous ja paul heysen von-runous villa blomin huilun napin kuprahtaneella tapettikukalla ilmeetön
skaalavuoristo sadetanssilla pilkullisen tanssijan jalkatyössä tammilankku vastaa kaikuun stravinskyn tulilinnun korahduksen jouhikarahdeissa aina italian la cumparsitaan rumbaan ja bulerías välimerellisen kastanjasimpukoihin aijai-kurkkuun bouzouki hydralla muukalaisvuoristoilla symposionyö ja epävireinen taputus terälehtien valkoisilla liinoilla meri kiiltää tahdin vaihtuessa ilmaan olé