dem-ari-pla-sok

kulmista katsettani demokritoksen otsarypyn jyrkkään kallioseinämään tuule sokrateen kaavulle drakhman syvänteillä on kiire lattialla nukkuvan maitokahvin kaivoon kosmoskynän viheltäessä kadun valossa seisovan lierihattumiehen varjolle eikä karmikas rykäisy öisen jazzin torvisoittokunnassa sopraanokissan laulussa il faut sevoir ranskan pyöreän rouhitussa tryffelissä jouluaattona kakkukuvun alla camus'kin pyörtyy jääden kirjapinoihin