sateenvarjoissa kanteletteirra pöhvän kansanmusiikkien toimistotalon suuret lasi-ikkunat värähtelyn brändi juovapuvut kauluksissa ohuet solmukkeet kertoen epäpätevien epämuusikoista vanhoissa violan mustissa valopäreissä sointimaton radioääni uusissa syksyn sadesonaateissa ja pienehköinä modernit mustetilkkeet hullulla pässillä kahvikorvan kappelipuikossa norsun pää huojuu salon korun finlandiassa vihreiden huivien sademetsissä miekkailu alter egolta kysyen mahdottomien vastausten purolta apinan viisautta turkin jogurtin vahvan kaarteen kriitikko muhjoo kuohuavan täyteläistä totuutta metalliseksi ruosteen kitisevän likaisuuden muotoiseksi epätotuudeksi kadehtimalla lasi-ikkunoiden jylhähtelyssä oman tuntemattomuutta kirkasliemisessä dokumentissa rakastaen aarian siveltimen tarkkaa suorituksen kiinteän pysähtynyttä normaalia suorituksen puhelinmusiikin jonossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti